Kullan Vilkku

Ponivanhus nukkui pois 28.4.2005 - 23.2.2008 ollessaan 21.5 vuotias
Jätit jälkeesi kolme hienoa jälkeläistä sekä suuren pinon kultaisin kehyksin reunustettuja muistoja. Ponivanhustamme syvästi kaipaamaan jäi koko tilan väki.

© Aino | tuhannet kiitokset!

Millainen?

Vilkku saapui talliin kesällä 2007 kun annoin kiusaukselle vallan ja tahdoin talliin pienen pyöreän ponipalleroisen. Aluksi tuntui turhauttavalta etsiä sopivaa pullaponia talliin, koska juuri kun minä lähden ostamaan sellaista niin eikös vain kaikki ole jo myyty. Vilkun kasvattaja, Turrukka, sitten kehotti katsomaan hänen kasvattilistalla myynnissä olevia poneja. Vilkku vaikutti ikänsä ja sukunsakin puolesta aivan mainiolta ponilta minun käyttööni. Niinpä ei mennyt kovinkaan pitkään kun tämä neitokainen asteli talliin.

Neitokainen on oikea rauhallisuuden perikuva. Vilkku seisoo paikallaan vaikka ympärillä häärisi kuinka monta ihmistä tahansa. Välillä tulee mietittyä kuuleeko tamma edes mitään kun se on niin rauhallinen kaiken hälinän keskellä. Makupaloja kuljettavat ihmiset se kyllä tunnistaa ja osoittaa heti mielenkiintoa heitä kohtaan. Pieni hirnahdus ja suloinen katse yleensä sulattavat kenet tahansa. Vilkku on oikea peto metsästämään herkkuja, silityksiä ja rapsutuksia. Tallin pienimpänä ja tietysti omasta mielestään suloisimpana se saa usein pientä ekstrahuomiota. Hoitaessa Vilkku on helppo, sen kanssa ei ole suurempia vaikeuksia. No, tietysti pientä hankaluutta välillä satulavyön kiristämisen kanssa kun tamma vetää pienen ja hyvin hyvin pyöreän mahansa täyteen ilmaa. Satulavyö on aina kiristettävä vielä ennen ratsaille nousemista, muuten satula varmastikin keikahtaa ajallaan kyljelle. Taluttaessa Vilkku kipittää reippaasti taluttajan vierellä, se käyttäytyy oikein mallikkaasti eikä temppuile. Niin, paitsi jos jossain näkyy vastustamaton ruohotupsu tai jotain muuta yhtä ihanaa syötävää. Silloin on vain pidettävä päänsä ja mentävä siihen suuntaan mihin on tarkoitus eikä antaa ponin lähteä omille teilleen.

Ratsuna Vilkku on, noh, hieman laiskahko. Se ei ole pahimmasta päästä, mutta sen eteenpäin saaminen vaatii yleensä paljon työtä ja kärsivällisyyttä. Kunnon kannustuksen kanssa Vilkustakin löytyy nopeutta, sellaista ponimaista ompelukoneraviaan Vilkku voisi jatkaa varmasti ikuisuuksiin, varsinkin silloin kun ollaan nostamassa laukkaa. Käynti on Vilkun mielestä ratsuna olemisen parasta antia. Silloin voi vilkuilla rauhassa ruohotupsuja, jos ratsastaja ei keskity kunnolla, löytyy tamma varmasti lähimmästä pensaikosta. Ravissa Vilkku on sitten jo reippaampi, se ravaa vaikka hamaan ikuisuuteen asti jos ratsastaja vain pyytää. Laukan nostaminen onkin sitten yleensä työn ja tuskan takana. Napakat avut yleensä kuitenkin viestivät tammalle jo heti että nyt on tosi kyseessä, laukka nousee nätisti. Laukan ylläpitäminen vaatii sitten myös paljon työtä. Ratsastaja ei saa hellittää oikeastaan hetkeksikään. Vilkku on perusratsu, se ei ole koulukenttien kuningatar eikä estetykki. Se hyppää esteitä sen verran kun pyydetään, korkeudet ovat pieniä ja tamman meno suhteellisen rauhallista. Maastossa Vilkku on pomminvarma. Se kulkee jonon hännillä pieni takapuoli keinuen, yrittäen pysyä isompien mukana. Maastoon mennessä ei Vilkun laiskuudesta ole kovinkaan montaa merkkiä jäljellä. Se katselee eteenpäin korvat pystyssä ja reippain askelin se askeltaa pitkin polkuja kuunnellen ympäröivän metsän ääniä. 

Sukulaiset

Kisareissut

Perijät